Perhe

Long time no see

12.43

Täällä taas takaisin pienen hiljaiselon jälkeen! Pahoitteluni että tänne ei oo tullu mitään kirjotuksia tai edes lyhyitä kuulumisia. Tässä on tapahtunut niin paljon muutoksia ja asioita että ei ole oikein ollut kunnollista aikaa miettiä kunnolla mistä kirjoittaisi. Nyt tuli vain semmoinen "ahaa" elämys että mullahan on blogi jota ihmiset haluisi lukea (ainakin näin toivon). Joten jos nyt tästä lähtien kirjottaisin tänne edes jotakin ja totta kai mulle saa tulla ehdottelemaan mistä haluisitte tietää enemmän tai jos on muita ideoita mitä tänne voisin kirjoitella tai muuta . :) Mutta eiköhän lähetä tämmöselle pienelle kuulumis kierrokselle!



Tosiaan viime kirjotus taisi olla Unskin ristiäisitä jos en väärin muista joten aikaa on kulunut ja asioita tapahtunut. Unski on tällä hetkellä 6,5kk ja todella iloinen ja reipas poika! Voi että kun rakastan sitä poikaa päivä päivältä vaan enemmän, en tiedä onko mahdollista mutta siltä se tuntuu.♥ Hän on oppinut vaikka ja mitä kääntyy molemmin puolen, ryömii, konttaa, menee karhukävelyä, nousee seisomaan ja osaa istua jo yksinään. Ei mene kauaa enää kun se jo kävelee, sen jälkeen saakin juosta kun päätönkana sen perässä ku on päästävä joka paikkaan. Ja nyt kun on oppittu liikkumaan ja kaikki asiat kiinnostaa niin luojalle kiitos että on keksitty kävelytuoli aka mersu meillä! Sitä ilman ei meidän perheessä ainakaan pystyisi elämään (nilkat on erimieltä).



Veikkakin aka Kaapo, Juuson vanhempi poika päässyt Oulusta meille kyläilemään ja leikkimään Unskin kanssa! Ja kyllä muuten nauttii veikan seurasta vaikka onkin niin häsä ♥ On todella tärkeetä mulle ja Juusolle että Unksi pääsee hyvin tutustumaan iso veljeensä. Vaikka ei vielä tajuakkaan että ovat sukua. Kyllä vähän ajan kuluttua niistä tulee vielä ylimmät veljekset. :)




Kiinteät ollaan aloitettu jo 2,5kk sitten ja hyvin maistuu. Poika on kun pohjaton kaivo kun saa jotakin muuta kuin maitoa. Ja näyttää siltä että kaikki mitä suuhun laittaa niin se on hyvää, inhokki ruokaa ei olla vielä löydetty tai semmoista mikä ei maittaisi. Nyt ollaan noin kuukauden päivät harjoteltu sormiruokailua ja sehän se vasta on kivaa (siis se sotkeminen).  Onhan se nyt paljon kivempaa syödä itse kuin niin että joku syöttäisi. Lempparit taitaa olla hedelmät, ananas, mansikka, persikka ja päärynä. Pari päivää sitten maisteltiin kananmunakokkelia ja voi että sitä sotkun määrää, sitä kun oli niin kiva vaan läärätä sormien välissä! Mutta kyllä sitä taisi sinne mahaankin mennä edes vähän. Mutta pikku hiljaa, päivä päivältä alkaa oppimaan.



Kuvia voisin laittaa tän viimesen 3,5kk aikana tähän postaukseen niin näette kuinka Unski on kasvanut! Mutta nyt taidan alkaa nauttimaan tästä hyvästä kesä illasta kun nämä on aika harvassa ollut tänä kesänä. Koitan nyt nostaa itteeni niskasta kiinni ja alkaa höpistä tänne enemmän! Kommentoikaahan jotakin ideoita mistä haluisitte että kirjotan tai jos teillä on jotakin ideoita/haasteita tms niin mulle vaan. Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!



Esittely

Nettideittailusta perhe-elämään?

0.51

Niin kuin otsikko jo kertoo, tämän perhe-elämän alku sai yli 3 vuotta sitten marraskuussa 2013 pienestä ja hölmöstä nettideittailusta. Alettiin juttelemaan päivittäin puhelimessa ja viestittelemään niin ettei nukkumaan malttanut mennä (voi sitä nuorta rakkautta)Uskaltauduin rohkeana tyttönä lähteä käymään Juuson luona Hyvinkäällä ja pakko sanoa kyllä muuten jännitti. Reissu meni odotettua paremmin ja sen jälkeen Juuso päätti tulla viettämään uudenvuoden Jyväskylään ja siitähän kaikki sitten alko rullaamaan eteenpäin. Muutettiin Juuson kirjat meille ja kyläily muuttuikin elämäksi Jyväskyläläisenä.
Muutettiin  puoli vuotta sen jälkeen ihka ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Elämä alkoi sujua hyvin. Kesän jälkeen mä jatkoin viimeistä kokkiopinto vuottani ja Juuso kävi työkkärin työkokeilussa pyöräkorjaamolla. Hommattiin meille syksystä kissanpentu Manu. Täytin myös samana vuonna 18-vuotta (niistä pippaloista sattumoisin ei mitään muistikuvaa)Yhteinen ensimmäinen joulu vietettiin mun omien sukulaisten parissa Toivakassa ja uusivuosi kotona ikkunasta raketteja katsellessa. Uuden vuoden jälkeen päätettiin että lähdetään pienelle lomalle Tallinnaan, oli meidän esimmäinen yhteinen matka ulkomaille. Puolen vuoden jälkeen valmistuin kokiksi ja päätettiin muuttaa Riihimäelle, sinne mistäpäin Juuso on kotoisin ja niin muutettiin (olen kirjaimellisesti siis ollut riksulainen)
Matkustin myös samana kesänä ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja päämäärä oli vähän pitempi kuin Ruotsi tai Tallinna, nimittäin sain kummitädiltä 18-vuotis synttärilahjaksi matkan Kreikkaan. On tähän mennessä ollut elämäni paras synttärilahja! Siitä se elämä alkoi loman jälkeen sitten riksulaisena luistaa tavalliseen tahtiin. Yritettiin molemmat ettiä töitä, mutta huonolla menestyksellä. Joulu vietettiin tällä kertaa Juuson sukulaisten keran ja uusivuosi raketteja katellessa kuten viimekin vuonna (taitaa tulla perinne). Tässä vaiheessa uutta vuotta en todellakaan tienny minkälainen loppu vuosi tai toisin sanoen loppu elämä tulisi olemaan. Kaikista mullistavin asia viime vuodessa oli kun pissasin pienen pieneen tikkuun huhtikuussa ja se näytti plussaa! Kuinka yksi pieni viaton viiva tikussa voi saada niin monta miljoonaa ajatusta ja tunnetta. ♥ Kesästä sitten päätettiin, että muutetaan Jyväskylään takasin, jossa mulle oli enemmän tukiverkostoa raskauden ajaksi ja vauvan syntymän jälkeen. Asusteltiin ensimmäiset 4 kuukautta kerrotalon toisessa kerroksessa (loppu raskaudessa ne tuntui kuin olisi maratoonin juossut) jossa ei ollut hissiä ja lopussa tajuttiin, että ei ollut minkäänlaista lukollista vaunu/pyörävarastoa. Jos oltaisiin siihen jääty asumaan oisi se tarkoittanut sitä, että ois jouduttu raahaamaan joka kerta vaunut, lapsi sekä muut tavarat (en olis edes halunnut tietää miltä se olisi tuntunut). Tehtiin siis paras päätös ja muutettiin paljon parempaan ja myöskin isompaan asuntoon. Muutettiin 96 neliöiseen neliöön jossa meillä on 3 makuuhuonetta, olohuone ja avokeittiö, lisäksi kaksi vessaa ja sauna! Joten tämä päihittää 100 kertaa edellisen asunnon.
Ja niin se päivä koitti kun meidän pienestä perheunelmasta tuli totta, 13.12.2016 kello 14.30 kun pieni herra suvaitsi saapua viikon laskettua aikaa myöhemmin tähän maailmaan. Nyt tässä perheessä asustaa äiti, isi, mummukka, pieni herra ("Unski") ja Manu-kissa. Elämä on lähtenyt vauvan synnyttyä hyvin sujumaan, ollaan opittu vauva-arkeen ja perhe-elämään. Tästä tämä mun blogiurani (hah mikä ura?) alkaa, toivon jos teillä on ideoita mistä haluatte kuulla enemmän niin otan kaikki huomioon! Yritän parhaani mukaan tänne päivitellä raskausajasta ja sen jälkeisestä elämästä. Olisikohan tämä kirjoitus ollut tässä ja palataan seuraavassa postauksessa!

Popular Posts