Kehtolaulua

Long time no see

12.43

Täällä taas takaisin pienen hiljaiselon jälkeen! Pahoitteluni että tänne ei oo tullu mitään kirjotuksia tai edes lyhyitä kuulumisia. Tässä on tapahtunut niin paljon muutoksia ja asioita että ei ole oikein ollut kunnollista aikaa miettiä kunnolla mistä kirjoittaisi. Nyt tuli vain semmoinen "ahaa" elämys että mullahan on blogi jota ihmiset haluisi lukea (ainakin näin toivon). Joten jos nyt tästä lähtien kirjottaisin tänne edes jotakin ja totta kai mulle saa tulla ehdottelemaan mistä haluisitte tietää enemmän tai jos on muita ideoita mitä tänne voisin kirjoitella tai muuta . :) Mutta eiköhän lähetä tämmöselle pienelle kuulumis kierrokselle!

Tosiaan viime kirjotus taisi olla Unskin ristiäisitä jos en väärin muista joten aikaa on kulunut ja asioita tapahtunut. Unski on tällä hetkellä 6,5kk ja todella iloinen ja reipas poika! Voi että kun rakastan sitä poikaa päivä päivältä vaan enemmän, en tiedä onko mahdollista mutta siltä se tuntuu.♥ Hän on oppinut vaikka ja mitä kääntyy molemmin puolen, ryömii, konttaa, menee karhukävelyä, nousee seisomaan ja osaa istua jo yksinään. Ei mene kauaa enää kun se jo kävelee, sen jälkeen saakin juosta kun päätönkana sen perässä ku on päästävä joka paikkaan. Ja nyt kun on oppittu liikkumaan ja kaikki asiat kiinnostaa niin luojalle kiitos että on keksitty kävelytuoli aka mersu meillä! Sitä ilman ei meidän perheessä ainakaan pystyisi elämään (nilkat on erimieltä).

Veikkakin aka Kaapo, Juuson vanhempi poika päässyt Oulusta meille kyläilemään ja leikkimään Unskin kanssa! Ja kyllä muuten nauttii veikan seurasta vaikka onkin niin häsä ♥ On todella tärkeetä mulle ja Juusolle että Unksi pääsee hyvin tutustumaan iso veljeensä. Vaikka ei vielä tajuakkaan että ovat sukua. Kyllä vähän ajan kuluttua niistä tulee vielä ylimmät veljekset. :)

Kiinteät ollaan aloitettu jo 2,5kk sitten ja hyvin maistuu. Poika on kun pohjaton kaivo kun saa jotakin muuta kuin maitoa. Ja näyttää siltä että kaikki mitä suuhun laittaa niin se on hyvää, inhokki ruokaa ei olla vielä löydetty tai semmoista mikä ei maittaisi. Nyt ollaan noin kuukauden päivät harjoteltu sormiruokailua ja sehän se vasta on kivaa (siis se sotkeminen). Onhan se nyt paljon kivempaa syödä itse kuin niin että joku syöttäisi. Lempparit taitaa olla hedelmät, ananas, mansikka, persikka ja päärynä. Pari päivää sitten maisteltiin kananmunakokkelia ja voi että sitä sotkun määrää, sitä kun oli niin kiva vaan läärätä sormien välissä! Mutta kyllä sitä taisi sinne mahaankin mennä edes vähän. Mutta pikku hiljaa, päivä päivältä alkaa oppimaan.

Kuvia voisin laittaa tän viimesen 3,5kk aikana tähän postaukseen niin näette kuinka Unski on kasvanut! Mutta nyt taidan alkaa nauttimaan tästä hyvästä kesä illasta kun nämä on aika harvassa ollut tänä kesänä. Koitan nyt nostaa itteeni niskasta kiinni ja alkaa höpistä tänne enemmän! Kommentoikaahan jotakin ideoita mistä haluisitte että kirjotan tai jos teillä on jotakin ideoita/haasteita tms niin mulle vaan. Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

Ristiäiset

Unski ei olekkaan Unski?

4.33

Ristiäiset, kokonaisuudessaan ihana tapahtuma, mutta murheenkryyni järjestää! Ensimmäinen vaihe oli löytää hyvä ajankohta milloinka ja missä ristiäiset pidetään niin, että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Ja onneks löydettiin toisella yrityksellä aika milloinka suurimalle osalle kävi ja niin sain oman suvun + kaverit paikalle, kuin myös Juuso oman suvun♥ Olin alussa jo että en ota mitään stressiä koko pippaloista, mutta kyllähän siinä pieni jännäkakka meinas tulla lauantaina 18.2 housuun kun tajusi, että seuraavana päivänä on ristiäiset ja et ole itselles edes valinnut mitä laitat päälle! Nimi oltiin jo onneksi saatu Juuson kanssa sovittua ja päätettyä pitkien mutkien kautta (kyllä siitä tapeltiin pitkään). Kummit oltiin valittu jo kauan aikaa sitten, tiesin jo oikeastaan ketä halusin omalta puolelta kummeiksi Unskille joten se oli ehkä helpoin homma hoitaa.

Ristiäisiä siis vietettiin 19.2 Vaajakosken seurakunnantiloissa. Todella kaunis paikka ja hyvä tuuri, että saatiinkin noin kauniin näköinen paikka! Kahvitustila oli todella helppo saada omanlaiseksi ja koristella se hienoksi. Väsäsin itse koristeiksi virkattuja sydämiä jotka sitten pistin pitkien cocktailtikkujen päähän ja siihen vielä sinisestä nauhasta rusetti koristeeksi. Muuten oli vain valkoinen pöytäliina, sininen tuikku ja valkoinen kukka. Ja kyllä mun mielestä oli todella kauniin näköinen, yksinkertainen eikä liikaa mitään hömpötyksiä. Ruokapuolella sitten oli kaikki itse tekemää (ainakin suurinosa). Löytyi rieskoja, suolasta piirakkaa, karjalanpiirakoita, muffinsseja, pullaa, kakkua ja lapsille (vaikkakin siellä tais aikuiset käydä enemmän) herkkupöytä!

Itse kastetilaisuus oli todella ihana ja sopivan pituinen. Ristiäismekko ja kastekulho tuli Juuson puolelta, samassa mekossa on kastettu myös Juusokin. Kyllähän siinä tältä mammalta pääs pieni itku kun pappi kertoi Unskin nimen♥ Unski oli onneksi todella rauhallinen ja nätisti, vaikka se meinasi yhdessä vaiheessa hermostua mutta sekään ei kauaa kestänyt kun oltiin varauduttu ottamaan maitoa pulloon, siinä se söi samalla kun pappi jatkoi puhumista. Ehtihän se nukahtaakkin ennekuin kasteltiin päätä ja siihenhän se sit muuten heräs niin että koko kirkko raikui, onneks selvittiin lyhkäsellä itkukohtauksella. Mutta kokonaisuudessaan koko kastetilaisuus meni niinkuin toivoinkin!

Ja poika sai nimen Luka Unto Jalmari ♥

Ja kyllä olin niinkin ahkera mamma että kaiken sen leipomusten ja koriste järkkäilyjen keskellä ehdin väsätä Kiitos kortit! Kyllä saan olla ylpeä itsestäni että jaksoin ne värkätä (tais siinä pari kiellettyä sanaa kuulua samalla). Pari kertaa taisin miettiä että teenkö ne sitten myöhemmin vai nyt, onneksi tein koska juhlissa oli helpon antaa ne kuin se että olisin lähtenyt postittamaan erikseen kaikille! Mutta pidemmittä puheitta kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

Ensihetket

Kotiinpääsyä odottaessa..

2.59

.. päästiin elämään ensimmäiset yhteiset 4 päivää sairaalassa. Otettiin Juuson ja Unskin kanssa perhehuone yhdeksi yöksi, että Juusokin pääsi olemaan enimmäiset hetket Unskin kanssa. Päätetiin kumminkin yhden yön jälkeen, että Juuson on parempi nukkua kotona ja tulla sitten aamulla meidän seuraksi. Toivoin jo ennen kun odotin Unskia, että saisin apua sitten imetykseen liittyvissä asioissa. Jo synnytyssalissa yritettiin, että onnistuisiko imetys, ei onnistunut (edes rintakumilla). Kovasti sitä imetystä harjoiteltiin, eri asennoissa, eri tekniikoilla ja kyllähän sitä vähän saatiin huijata tissille (pienestä pitäen jo juksutettu). Kyllä muuten olin väsynyt siitä kaikesta yrityksestä ja opettelusta, kun ei meinannut imetys oikein onnistua. Sitä kuitenkin koko 4 päivää yritettiin ja harjoteltiin. Loppujen lopuksi viimeisenä päivänä päätin, että en ala imettämään kun ei onnistunut. En halunnut alkaa väsyttää itseäni sillä ja en ole katunut päätöstä. Isi ja mummukkakin on päässyt syöttämään poikaa niin ettei mun tarvitse olla koko ajan paikalla♥

Unskilla oli jo syntyessään hyvät unenlahjat (vanhempiinsa tullut), nukuttiin hyvin yöt tai oltaisiin nukuttu paremminkin jos ei olisi pitänyt 3 tunnin välein herätä syömään, mutta pitäähän kasvavan ihmisen saada syödä. Kannattaa ottaa neuvosta vaari - nuku kun vauvakin nukkuu (ainakin alkuviikot)! Turhia itkujakaan Unski ei paljoa itkenyt (eikä ole kyllä vieläkään). Päästiin myös paljon harjoittelemaan vaipan ja vaatteitten vaihtoa. Hauskin muisto sairaalassa olosta oli kun äitini oli käymässä ja Unski oli sitten kakannut vaippaan. Pyysin sitten, että äiti vaihtaisi vaipan. Äiti oli ehtinyt ottaa vaipan pois ja mennä Unskin kanssa vessaan pesulle, kun Unski päätti että ei ne kaikki kakat siinä ollut ja meinasi kakata lattialle ja äitin syliin, mutta onneks isi kerkes pelastaa tilanteen ja laittaa vaipan alle. Viimeisenä päivänä ennenkuin saatiin lupa lähteä kotiin niin pääsi Unski ihka ensimäiseen kylpyyn, itkuhan siinä tuli mutta hyvin suoriuduin!

Päivät ja yöt meni todella hyvin ja lopussa todella hitaasti, olisin ollut valmis lähtemään vaikka seuraavana päivänä kotiin (omasta mielestä siis). Vieraitakin kävi, vaikka eihän sinne oisi saanut tulla kuin Juuso ja mun oma äiti, mutta kun oltiin yksin isossa huoneessa kahdestaan niin se ei oikein haitannut ketään. Toki jos siellä olisi ollut muita niin asia olisi ollut eri. Siellä kävi mm. Unskin sylikummi Anni ja Annin äiti, jota loppujen lopuksi sit luultiin munkin äidiksi. Viimein koitti päivä kun päästiin kotiin! Kyllä siinä vaiheessa meinas tulla jännä kakka housuun, kun tajus että nyt se oikea vauva-arki alkaa, mutta kyllä sitä myös odotin todella paljon. Päästiin Unskin kanssa turvallisesti kotiin ja siitä se alko rullaamaan, meidän yhteinen oma uusi perhe elämä ♥ Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

Ilouutiset

Elämäni onnellisin päivä.

4.51

13.12.2016 kello 14.30, tuo hetki oli elämäni onnellisin, kun sain syliini maailman rakkaimman paketin, jota olin kantanut mahassani reilut 9kk. Kyllähän sitä saatiinkin odottaa viikko ja 1pv joka meni yli lasketun ajan, laskettuaika mulla siis oli 5.12.2016. Oli todella turhauttavaa kun odotin innolla laskettua päivää ja sitten ei tapahtunutkaan mitään kyseisenä päivänä. Samalla siinä turhautti myös sekin, kun läheiset ja ystävät kyselivät, että joko jotakin tapahtuu. Niinhän sitä sanotaan, että silloin kun sitä eniten odottaa niin se ei tapahdu. Sitten tuli 8.12 päivä jolloin hoidettiin mun pienintä serkkua äitin kanssa meillä, oltiin siinä kauppareissulla hakemassa jouluruokiin jo vähän tavaroita. Siinä sitten ajattelin reippaana tyttönä rv 40+3 kantaa vaunut rappuset ylös, kun ei millään vain jaksettu kiertää pidemmän kautta. Loppujen lopuks, kun mietin niin ehkä hyvä, että kannoin kun se alkoi edistää synnytystä (tai jotain sinne päin). Päästiin kotio niin illemmalla alkoi tulemaan semmoisia ihan pienen pieniä supistuksia, en ensin tajunnut oliko ne supistuksia, kun en koko raskausdenaikana kokenut edes harjoitussupistuksia. Ne alkoi lauantaiaamua myöten pahenemaan ja tihenemään, joten päätettiin lähteä äitiyspolille katsomaan onko tapahtunut supistusten ansiosta mitään. Noh enhän mä sitten ollut auennut yhtään edelliseltä kerralta.. Ja kyllä ärsytti, luulin että noin pahat mitä supistukset oli niin olisi jotakin saanut aikaan! Lääkäri siten päätti, että jään naistenosastolle jos jotakin sattuisi tapahtumaan. Kyllähän se heti silloin lauantaina aika alkoi käydä pitkäksi, kun ei ollut ketään kelle puhua muuta kuin puhelimen välityksellä. Ja tuntui että mitkään lääkkeet ei auttanut. Olo oli kuin frendien Rachelillä :D

Sunnuntaina alkoi olemaan olo jo epätoivoinen. Tuntui siltä ettei herra halunnut tulla ulos. Huoneeseen tuli ja lähti odottavia äitejä, kyllä siinä pari viisi äitiä taisi lähteä synnyttämään ennen mua. Sunnuntaina sit lääkäri päätti antaa mulle lääkettä, jonka olisi pitänyt edistää koko touhua (ei oikein näyttänyt siltä). Oli niin kovat kivut, ettei auttanut lääkkeet, kipupiikit, lämmin suihku, käveleminen tai lämpötyyny. Loppujen lopuksi maanantai - tiistai yönä sanoin hoitajalle, et nyt ei enää tunnu auttavan mikään, hän tokasi et sit lähetään synnytyssaliin! Siinä vaiheessa alko tulee vähän semmonen "apua" fiilis, että nytkö se tapahtuu, hetki jota olin odottanu 41 viikkoa! Synnytyssalissa mulle tultiin sitten laittamaan tippa ja epiduraalia. Juuso oli sit ehtiny tulla paikalle kunnes päätin, että haluankin äitin paikalle. Päätettiin sit, että Juuso menee kotiin nukkumaan ja äiti tulee mun kanssa synnyttämään. Siinä sit epiduraalin vaikuttaessa vähäsen tultiin multa kysymään, että haluanko osallistua tutkimukseen, jossa mun kohtuun laitetaan mittauslaite, joka mittaa mun supistuksen ja Unskin päähän "pinni" joka mittaa paineet. Päätin sitten olla osallistumatta, kun kuulostikin niin hirvittävälle. Noh vähän ajan päästä lääkäri tuli kattoo et mikä meillä oli tilanne ja päätti siinä sitten, että kun mahan päältä tulee niin huonot supistusten arvot ja Unskin paineet, että pistetään ne laitteen kohtuun. Voi että kun hypin riemusta! Ehin juuri kieltäytyä koko asiasta niin lääkäri päättää että ne sit laitetaankin. Lääkäri huomasi myös että lapsivettä ei ollut enää hirveästi niin sinne laitettiin letku, josta meni vettä ettei Unskilla lopu happi kesken. Taisin saada 4 epiduraalia ja oksitosiinia, että synnytys lähtisi etenemään ja niinhän se loppujen lopuksi lähti! Yhden maissa tiistaina päivällä alettiin sitten harjoittelemaan ponnistuksia ja odottamaan, että supistukset tulisi säännöllisesti. Siitä se sitten lähti kello 14.00 30min ponnistuvaihe, siinä kohtaa se tuntui 3 tunnilta. Mutta lopussa ahkeruus palkittiin ja sain syliini 4,3kg pelkkää rakkautta huokuavan poikavauvani! ♥ Synnytys kesti loppujen lopuksi 13h joista ponnistusvaihe oli 30min! Poika oli täydelliset 52cm pitkä ja 4300g painava. Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

Raskausaika

Näkyi ultrassa pienet sormet ja varpaat

3.18

Ensimmäinen kunnollinen ultra (26.5.2016) oli vielä, kun asuttiin Etelä-Suomessa, mulla rv 11+5 joka oli neuvolan laskujen mukaan laskettu, tässä ultrassa saatiin tietää lopulliset raskausviikot ja laskettuaika. Rv olikin 12+3 ja laskettuaika oli 5.12.2016. Myös katsottiin miten Unski voi ja onneksemme kaikki oli normaalisti ja hyvin nähtävissä, vähän jouduttiin Unskia herättelemään, kun tais olla juuri päiväunilla, kun oli niin rauhallinen! Rakenneultra päivä alkoi lähenemään ja unen määrä vähenemään (olipas runollista), jännitys alkoi vain "pahenemaan", kun tieto siitä että saataisiin tietää onko Unskilla kaikki hyvin ja sukupuoli! Oma äiti lähti mun seuraksi kyseiseen ultraan jännäämään, että kumpi sieltä tulee, kaikki oli ultrassa hyvin, löytyi kaikki mitä pitkin ja lapsivettä oli normaali määrä. Painoarvioksi saatiin 356g rv 20+1 (niin pieni mutta niin rakas). Sukupuolta riiviö ei suostunut näyttämään ja kyllä harmitti. Ainut mikä oli "huonosti" oli istukka, joka ei ollut lähtenyt liikkumaan kohdun suun edestä pois, jonka seurauksena sain parin kuukauden päähän kontrolliajan, jossa tarkistettiin että onko se liikkunut siitä mihinkään (olihan se meidän onneksemme). Samalla käynnillä lääkäri huomasi, että mulla oli alkuraskaudesta ollut se pinnallinen tukos tuossa jalassa ja kysyi että onko mulla siihen minkäänlaista lääkitystä (ei ollut), ihmetteli siinä että minkä takia ne ei ole mulle antanut siihen lääkitystä, kun se on raskauden aikana suurempi riski saada uudestaan ja myös vaarallisempi mulle sekä Unskille. Lääkäri määräsi mulle loppuraskauden ajaksi + 6vk synnytyksen jälkeen Klexane mahapiikkejä kerran päivälle yksi piikki. Ja kyllä harmitti, ei se että se suojaa mua ja Unskia vaan se, että piti pistää itseään (en tykännyt). Jouduttiin myös tasasin väliajoin käydä ultrakontrolleissa tarkkailemassa, että lääke ei vaikuta Unskin kehitykseen mitenkään!

Seuraavassa ultrassa saatiin selville Unskin sukupuoli ja poikahan siellä näkyi olevan! Kaikki oli hyvin, painoarvioksia saatiin 1111g rv 28+0 ja myös istukka oli lähteny siirtymään kohdun suun edestä pois, eikä tarvinnut ruveta suunnittelemaan keisarileikkausta sitten, kun sen aika olisi ollut. Rv 32+0 oli seuraava ultrakäynti ja siellä saatiin selville että vauva oli viikkoa nähden isompi kuin pitäisi (2264g), painoarvion mukaan täsmäsi 33+5 viikkoja (ei hirveästi siis kumminkaan). Saatiin vielä kuukauden päähän yksi ultra, rv 36+2 painoarvio 2951g ja kaikki oli hyvin, eli voitiin huokasta helpotuksesta että lääke mikä mulle määrättiin ei vaikuttanut Unskiin millään tavalla! Siitä sitten lähdettiin odottamaan milloinka Unski haluaa tulla ulos maailmaan meidän seuraksi. Ja kyllähän sitä muuten sitten odoteltiin, viimeinen kuukausi tuntui pidemmältä ajalta kuin se aika mitä olin jo odottanut. Rv 40+2 sitten alkoi jumalattomat päänsäryt, ei auttanut särkylääkkeet ja verenpaineet alkoi olemaan niin mahdottomia, että päätettiin lähteä äitiyspolille tarkastukseen. Sinne päästyä ja hetken siellä ollessani Unskin sydänääniä kuunnellen alkoi olemaan parempi olo. Pääsin kumminkin vielä lääkärin vastaanotolle jossa ultrattiin varmuuden vuoksi ettei näkyisi mitään vakavampaa, siellä painoarvioksi saatiin 4000g (!!!!!!!), ette voi edes kuvitella mikä mun ilme sillä hetkellä oli kun lääkäri kertoo että mun sisällä on 4kg kaveri. Mua ei siinä vaiheessa oikein huvittanut mutta äitiä kyllä näytti huvittavan munkin edestä (voi olla että johtui mun reaktiosta). Jäin kumminkin yöksi tarkkailuun ettei päänsärky tulisi takasin pahempana, pääsin aamulla sitten kotia takaisin odottamaan että alkaisi tapahtua jotakin. Lopuksi meninkin rv 40+4 takaisin säännöllisten ja runsaiden supistusten takia ja jäinkin siitä sitten naistenosastolle tarkkailuun että josko se synnytys käynnistyisi itsekseen siitä, synnytys-saliin(???) pääsin rv 41+1 (vihdoin). Synnytyksestä tulee oma kirjoituksensa sitten! Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

Pages

Long time no see

Unski ei olekkaan Unski?

Kotiinpääsyä odottaessa..

Elämäni onnellisin päivä.

Näkyi ultrassa pienet sormet ja varpaat

Iida/20/Jyväskylä

Follow Us

Lukijat

Labels

Blog Archive

Popular Posts

Like us on Facebook