Ristiäiset, kokonaisuudessaan ihana tapahtuma, mutta murheenkryyni järjestää! Ensimmäinen vaihe oli löytää hyvä ajankohta milloinka ja missä ristiäiset pidetään niin, että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Ja onneks löydettiin toisella yrityksellä aika milloinka suurimalle osalle kävi ja niin sain oman suvun + kaverit paikalle, kuin myös Juuso oman suvun♥ Olin alussa jo että en ota mitään stressiä koko pippaloista, mutta kyllähän siinä pieni jännäkakka meinas tulla lauantaina 18.2 housuun kun tajusi, että seuraavana päivänä on ristiäiset ja et ole itselles edes valinnut mitä laitat päälle! Nimi oltiin jo onneksi saatu Juuson kanssa sovittua ja päätettyä pitkien mutkien kautta (kyllä siitä tapeltiin pitkään). Kummit oltiin valittu jo kauan aikaa sitten, tiesin jo oikeastaan ketä halusin omalta puolelta kummeiksi Unskille joten se oli ehkä helpoin homma hoitaa.

Itse kastetilaisuus oli todella ihana ja sopivan pituinen. Ristiäismekko ja kastekulho tuli Juuson puolelta, samassa mekossa on kastettu myös Juusokin. Kyllähän siinä tältä mammalta pääs pieni itku kun pappi kertoi Unskin nimen♥ Unski oli onneksi todella rauhallinen ja nätisti, vaikka se meinasi yhdessä vaiheessa hermostua mutta sekään ei kauaa kestänyt kun oltiin varauduttu ottamaan maitoa pulloon, siinä se söi samalla kun pappi jatkoi puhumista. Ehtihän se nukahtaakkin ennekuin kasteltiin päätä ja siihenhän se sit muuten heräs niin että koko kirkko raikui, onneks selvittiin lyhkäsellä itkukohtauksella. Mutta kokonaisuudessaan koko kastetilaisuus meni niinkuin toivoinkin!

Ja poika sai nimen Luka Unto Jalmari ♥

Ja kyllä olin niinkin ahkera mamma että kaiken sen leipomusten ja koriste järkkäilyjen keskellä ehdin väsätä Kiitos kortit! Kyllä saan olla ylpeä itsestäni että jaksoin ne värkätä (tais siinä pari kiellettyä sanaa kuulua samalla). Pari kertaa taisin miettiä että teenkö ne sitten myöhemmin vai nyt, onneksi tein koska juhlissa oli helpon antaa ne kuin se että olisin lähtenyt postittamaan erikseen kaikille! Mutta pidemmittä puheitta kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!

.. päästiin elämään ensimmäiset yhteiset 4 päivää sairaalassa. Otettiin Juuson ja Unskin kanssa perhehuone yhdeksi yöksi, että Juusokin pääsi olemaan enimmäiset hetket Unskin kanssa. Päätetiin kumminkin yhden yön jälkeen, että Juuson on parempi nukkua kotona ja tulla sitten aamulla meidän seuraksi. Toivoin jo ennen kun odotin Unskia, että saisin apua sitten imetykseen liittyvissä asioissa. Jo synnytyssalissa yritettiin, että onnistuisiko imetys, ei onnistunut (edes rintakumilla). Kovasti sitä imetystä harjoiteltiin, eri asennoissa, eri tekniikoilla ja kyllähän sitä vähän saatiin huijata tissille (pienestä pitäen jo juksutettu). Kyllä muuten olin väsynyt siitä kaikesta yrityksestä ja opettelusta, kun ei meinannut imetys oikein onnistua. Sitä kuitenkin koko 4 päivää yritettiin ja harjoteltiin. Loppujen lopuksi viimeisenä päivänä päätin, että en ala imettämään kun ei onnistunut. En halunnut alkaa väsyttää itseäni sillä ja en ole katunut päätöstä. Isi ja mummukkakin on päässyt syöttämään poikaa niin ettei mun tarvitse olla koko ajan paikalla♥

Unskilla oli jo syntyessään hyvät unenlahjat (vanhempiinsa tullut), nukuttiin hyvin yöt tai oltaisiin nukuttu paremminkin jos ei olisi pitänyt 3 tunnin välein herätä syömään, mutta pitäähän kasvavan ihmisen saada syödä. Kannattaa ottaa neuvosta vaari - nuku kun vauvakin nukkuu (ainakin alkuviikot)! Turhia itkujakaan Unski ei paljoa itkenyt (eikä ole kyllä vieläkään). Päästiin myös paljon harjoittelemaan vaipan ja vaatteitten vaihtoa. Hauskin muisto sairaalassa olosta oli kun äitini oli käymässä ja Unski oli sitten kakannut vaippaan. Pyysin sitten, että äiti vaihtaisi vaipan. Äiti oli ehtinyt ottaa vaipan pois ja mennä Unskin kanssa vessaan pesulle, kun Unski päätti että ei ne kaikki kakat siinä ollut ja meinasi kakata lattialle ja äitin syliin, mutta onneks isi kerkes pelastaa tilanteen ja laittaa vaipan alle. Viimeisenä päivänä ennenkuin saatiin lupa lähteä kotiin niin pääsi Unski ihka ensimäiseen kylpyyn, itkuhan siinä tuli mutta hyvin suoriuduin! 

Päivät ja yöt meni todella hyvin ja lopussa todella hitaasti, olisin ollut valmis lähtemään vaikka seuraavana päivänä kotiin (omasta mielestä siis). Vieraitakin kävi, vaikka eihän sinne oisi saanut tulla kuin Juuso ja mun oma äiti, mutta kun oltiin yksin isossa huoneessa kahdestaan niin se ei oikein haitannut ketään. Toki jos siellä olisi ollut muita niin asia olisi ollut eri. Siellä kävi mm. Unskin sylikummi Anni ja Annin äiti, jota loppujen lopuksi sit luultiin munkin äidiksi. Viimein koitti päivä kun päästiin kotiin! Kyllä siinä vaiheessa meinas tulla jännä kakka housuun, kun tajus että nyt se oikea vauva-arki alkaa, mutta kyllä sitä myös odotin todella paljon. Päästiin Unskin kanssa turvallisesti kotiin ja siitä se alko rullaamaan, meidän yhteinen oma uusi perhe elämä ♥ Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!