.. päästiin elämään ensimmäiset yhteiset 4 päivää sairaalassa. Otettiin Juuson ja Unskin kanssa perhehuone yhdeksi yöksi, että Juusokin pääsi olemaan enimmäiset hetket Unskin kanssa. Päätetiin kumminkin yhden yön jälkeen, että Juuson on parempi nukkua kotona ja tulla sitten aamulla meidän seuraksi. Toivoin jo ennen kun odotin Unskia, että saisin apua sitten imetykseen liittyvissä asioissa. Jo synnytyssalissa yritettiin, että onnistuisiko imetys, ei onnistunut (edes rintakumilla). Kovasti sitä imetystä harjoiteltiin, eri asennoissa, eri tekniikoilla ja kyllähän sitä vähän saatiin huijata tissille (pienestä pitäen jo juksutettu). Kyllä muuten olin väsynyt siitä kaikesta yrityksestä ja opettelusta, kun ei meinannut imetys oikein onnistua. Sitä kuitenkin koko 4 päivää yritettiin ja harjoteltiin. Loppujen lopuksi viimeisenä päivänä päätin, että en ala imettämään kun ei onnistunut. En halunnut alkaa väsyttää itseäni sillä ja en ole katunut päätöstä. Isi ja mummukkakin on päässyt syöttämään poikaa niin ettei mun tarvitse olla koko ajan paikalla♥

Unskilla oli jo syntyessään hyvät unenlahjat (vanhempiinsa tullut), nukuttiin hyvin yöt tai oltaisiin nukuttu paremminkin jos ei olisi pitänyt 3 tunnin välein herätä syömään, mutta pitäähän kasvavan ihmisen saada syödä. Kannattaa ottaa neuvosta vaari - nuku kun vauvakin nukkuu (ainakin alkuviikot)! Turhia itkujakaan Unski ei paljoa itkenyt (eikä ole kyllä vieläkään). Päästiin myös paljon harjoittelemaan vaipan ja vaatteitten vaihtoa. Hauskin muisto sairaalassa olosta oli kun äitini oli käymässä ja Unski oli sitten kakannut vaippaan. Pyysin sitten, että äiti vaihtaisi vaipan. Äiti oli ehtinyt ottaa vaipan pois ja mennä Unskin kanssa vessaan pesulle, kun Unski päätti että ei ne kaikki kakat siinä ollut ja meinasi kakata lattialle ja äitin syliin, mutta onneks isi kerkes pelastaa tilanteen ja laittaa vaipan alle. Viimeisenä päivänä ennenkuin saatiin lupa lähteä kotiin niin pääsi Unski ihka ensimäiseen kylpyyn, itkuhan siinä tuli mutta hyvin suoriuduin! 

Päivät ja yöt meni todella hyvin ja lopussa todella hitaasti, olisin ollut valmis lähtemään vaikka seuraavana päivänä kotiin (omasta mielestä siis). Vieraitakin kävi, vaikka eihän sinne oisi saanut tulla kuin Juuso ja mun oma äiti, mutta kun oltiin yksin isossa huoneessa kahdestaan niin se ei oikein haitannut ketään. Toki jos siellä olisi ollut muita niin asia olisi ollut eri. Siellä kävi mm. Unskin sylikummi Anni ja Annin äiti, jota loppujen lopuksi sit luultiin munkin äidiksi. Viimein koitti päivä kun päästiin kotiin! Kyllä siinä vaiheessa meinas tulla jännä kakka housuun, kun tajus että nyt se oikea vauva-arki alkaa, mutta kyllä sitä myös odotin todella paljon. Päästiin Unskin kanssa turvallisesti kotiin ja siitä se alko rullaamaan, meidän yhteinen oma uusi perhe elämä ♥ Kiitos jos jaksoitte lukea, kommentoi mitä mieltä olit ja jos vielä jaksat tämän jälkeen niin käy tykkäämässä blogin facebook sivuja tai liity lukijaksi! - Mamma kiittää!